ELLIN BLOGI

Koiran kantaminen loukkaantumistilanteessa

Lähdettiin tossa muutama päivä takaperin lenkille ihanaan auringonpaisteeseen ja koirat nautiskelivat hyvästä hankikannosta täysin sieluin. Katlan lenkki kuitenkin tyssäsi jalkahaaveriin – en ehtinyt nähdä mitä tapahtui, kun muorikoira jo istui hangella perin surkeana ja roikotti toista etujalkaansa ilmassa.

Katla on aina ollut hyvin kipuherkkä koira, mutta tällä kertaa jopa sen asteikolla kipureaktio oli aika suuri. Tarkastin tassun päällisin puolin ja paikallistin kipupisteen varvasosastolle. Sitten ei muuta kuin miettimään, mitä seuraavaksi tehdään, kun autolle oli matkaa reilun 15 min kävely ja vielä parin minuutinkin päästä haverista Katla uikutteli kipuaan eikä yhtään tapaillut tassua maahan. Ehdin jo sitten soittaa siskolle että lähtee ajamaan läheiselle tielle, mutta akku tietenkin loppui ennen kuin ehdin saada koordinaatit perille. Ei siinä muu auttanut kuin napata muori syliin ja lähteä tallustamaan autoa kohti.

Se on muuten hankala tuollainen inasen päältä 20kg koira kantaa kun se on rungoltaan leveä ja lyhyt. Käsissä sitä ei jaksa montaa metriä kantaa, eikä sitä saa puuhka-asentoon olalle. Niinpä kinkkaistiin menemään todella epäergonomisessa yhden olan kanto-otteessa hetken matkaa.

Se on muuten hankala tuollainen inasen päältä 20kg koira kantaa kun se on rungoltaan leveä ja lyhyt.

Kun päästiin tasaisemmalle tiepohjalle, laskin Katlan testiksi maahan, ja se mun syväksi onnekseni lähti omaehtoisesti kinkkaisemaan eteenpäin. Matkan jatkuessa Katla ryhtyi varaamaan enemmän ja enemmän painoa jalalle, kunnes se loppumatkasta oli jo lähes huomaamaton. Hyvä näin! Nyt levon jälkeen näyttäisi että selvittiin säikähdyksellä ja tassussa ei ollut isompaa vauriota.

Se, mitä jäin pohdiskelemaan on tämä tilanne, että koira pitää saada metsästä pois eikä se itse pysty liikkumaan. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys että kaikki koirat antaisivat tuosta vain heittää itsensä omistajansa olalle kannettavaksi, vaan voi pistää kovastikin hanttiin jos tilanteeseen yhdistetään vielä akuutti kiputila. Niinpä otin asiakseni töiden jälkeen lähteä treenaamaan muillekin koirille kantamiseen asettumista ja nappasin Maurin prosessin videolle siinä toivossa että se innostaisi muutaman muunkin tekemään saman harjoituksen. Aikaa treeniin meni n. 3 minuuttia (ja siitäkin iso osa ajasta meni namuja varastelevan kissan hallinnointiin), mutta siitä voi olla suuren suuri hyöty jossain tilanteessa. Eli tästäpä lähtisi treenihaaste niille joilla koiran kokoluokka antaa myöten koiran nostamiselle. Toki hyvin pienien koirien kanssa tätä ei tarvitse harjoitella, ja kovin ison koiran kanssa taas ei pysty.

Ole varovainen nostaessasi koiraa! Tarkoitus ei ole lähteä testaamaan kuinka helposti ne välilevyt saadaan pullistumaan, joten tähän harjoitukseen täytyy lähteä harkinnan kanssa. Muista suoristaa selkä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja ponnista ylös jaloilla, ei selällä.

Elli Kinnunen

Haukkuvaaran blogia kirjoittaa kouluttajamme Elli Kinnunen. Ellillä on kokemusta useista eri lajeista ja hän toimii menestyksellisesti myös ongelmakoirien koulutuksen parissa.

Blogista löydät vinkit niin koiraperheen arkeen kuin totisempaankin harrastamiseen.