ELLIN BLOGI

Koirankoulutuksen teoria-ansa

Tietoa ei ole koskaan ollut niin paljoa tarjolla kuin nyt. Siitä on suoraan sanottuna ylitarjontaa: jos sinua kiinnostaa joku aihe koirankoulutuksessa, riittää että avaat selaimen ja voin luvata että löydät materiaalia tuntikausiksi kerrallaan.

Tulet hyvin todennäköisesti löytämään eri lähteitä jotka lähestyvät asiaa täysin eri näkökulmista jotka ovat täydessä ristiriidassa keskenään. Löydät tietoa aloittelijoilta, ammattilaisilta, treenaajilta, kisaajilta, tuomareilta, kouluttajilta ja naapurin Martalta jolla oli 80-luvulla saksanpaimenkoira. Riippumatta siitä mihin lähteeseen päädyt luottamaan, tietoa on tarjolla – sen lupaan. Ilmaista tietoa ja maksullista tietoa. Blogeja, vlogeja, nettiluentoja, youtube-kanavia ja tieteellisiä artikkeleja.

Tässä tiedon määrässä piilee ansa, ja se on seuraavan lähteen syndrooma. Törmäsin tähän itse eilen, kun havahduin siihen että treenit olivat jääneet vähän puksuttamaan samoja raiteita ja totesin että täytyisi tehdä taas selkeämpi treenisuunnitelma ja kirkastella tavoitteita. Ihan ensimmäinen asia oli istahtaa koneen eteen ja lähteä selaamaan netistä ajatuksia treenisuunnitelmien tekoon ja tavoitteiden asettamiseen.

Ei mennyt montaa minuuttia niin edessä oli auki AgiNotesin vierailevan kirjoittajan Mark Lakerin loistava teksti tavoitteiden asettamisesta (löydät sen täältä: https://www.aginotes.com/blog/2018/10/30/mark-laker-set-goals-to-get-motivation-and-drive-in-agility-training).

Luin artikkelin läpi ja sain juuri sen mitä hain eli kirkastettua oman ajatuksen siitä mitä haluan treenisuunnitelmaani sisällyttää. Seuraava ajatus mikä automaattisesti tuli vastaan oli että etsinpä vielä toisenkin lähteen ennen kuin menen kirjoittamaan tavoitteita auki. Jos tästä lähteestä tuli näin hyviä juttuja, seuraavasta lähteestä voikin löytyä vielä parempia!

Tässä vaiheessa sain itseni kiinni astumasta teoria-ansaan, annoin henkisen avarin kasvoille, pistin koneen kiinni, otin kynän käteen ja rupesin kirjoittamaan suunnitelmaa.

Tiedon ja teorian kanssa ongelma on se, että koko touhun fokus meinaa hukkua. Tiedon kuuluu olla työkalu, ei suo johon eksytään.

Tieto on työkalu

Tiedon kuuluu aina olla käyttötavaraa. Monesti puhutaan kouluttajan työkalupakista kun puhutaan käyttötiedosta, mutta minun mielikuvani on enemmänkin autotalli, jonka seinällä roikkuu järjestyksessä erilaisia työkaluja erilaisiin tarkoituksiin. Koiran koulutus on pääasiassa virheiden korjaamista ja ylläpitohuoltoa, joten sellainen auton korjaamiseen tarkoitettu autotalli täynnä työkaluja ei ole huonoimmasta päästä metaforia sen suhteen. Kukaan itseään kunnioittava auton korjaajaksi ei koskaan pilaa tai hukkaa tärkeitä työkalujaan. Sen sijaan mitä pidempään autoja korjaa, alkaa oppimaan mitkä työkalut toimivat parhaiten mihinkin autoon ja mihinkin pulmaan.

Tässä vaiheessa on myönnettävä että tämä kielikuva alkaa liikkua hieman riskaabelille maaperälle ottaen huomioon että autojen korjaamisesta en ymmärrä tuon taivaallista ja juuri hetki sitten todennäköisesti rikoin autoni takavalot kun yritin vaihtaa niihin polttimoita. Keskuudessamme olevat autonkorjaajat voivat sitten huomauttaa jos alan puhua puuta heinää, mutta jatketaan nyt vielä hetki tämän mielikuvan parissa.

En väitä olevani asiantuntija kenenkään muun treeneissä ja elämässä, mutta olen näkevinäni sellaisen trendin, jossa tieto onkin jotain muuta kuin työkalu jonka avulla saadaan karavaani kulkemaan eteenpäin, rikkinäinen asia korjattua tai joku ratas öljyttyä.

Joillekin nämä tiedot, työkalut, ovat kertakäyttötavaraa. Joku ojentaa heille työkalun jolla he saavat korjattua sen ongelman joka heillä oli. He kiittävät kauniisti työkalun antajaa, niiaavat, korjaavat ongelman ja heittävät sen työkalun roskakoriin. Ehkä sen työkalun kanssa ei tullut käyttöohjetta, ja kun ei sitten enää muistettu mistä napista piti painaa, se heitettiin pois ja unohdettiin. Tämä ei lakkaa minua hämmästyttämästä. Ei ole yksi tai kaksi ihmistä, jotka ovat tulleet rally-tokovalmennukseen koiran kanssa, joka seuraa vasemmalla puolella täydellisesti: seuraaminen on tarkkaa, teknisesti korrektia, mielentila on hyvä… ja ohjajan kysymys on ”miten seuraaminen opetetaan oikealle puolelle”. Hyvänen aika ihminen, minne sä olet sen työkalun heittänyt millä sä rakensit sen vasuriseuraamisen? Miksi et pistänyt sitä visusti talteen, autotallin seinälle roikkumaan ja odottamaan seuraavaa kertaa kun se tulee tarpeeseen?

Toinen ihmistyyppi ovat tiedon ja työkalujen hamstraajat. Kun niitä työkaluja on tarjolla paljon, niitä on kiva kerätä sinne autotalliin. On eri värisiä työkaluja, on eri materiaaleista tehtyjä työkaluja, on iso kasa nurkassa sellaisia työkaluja joita ei ole käytetty koskaan, mutta jotka jatkavat kasaantumista. Autotalli on niin täynnä ettei sinne mahdu ajamaan autoa korjattavaksi. Sitten kun sitä autoa vihdoin ja viimein ruvetaan korjaamaan, ei korjaaja löydä oikeaa työkalua siksi että se on jossain siellä muiden työkalujen takana piilossa. Vaikka tämä ihminen huomaisikin että ongelma ei ole se, etteikö työkaluja olisi tarpeeksi, hän kuitenkin helposti hukkuu taas etsimään uusia tarjouksia uusista työkaluista ja röykkiö senkun kasvaa. – Pitäisi lähteä koiran kanssa kentälle, mutta kun vielä on yksi nettiluento kesken ja ehkä vielä kaveriksi voisi katsoa pari treenivideota youtubesta. Oho, nyt tulikin jo pimeää, ehkä treenataan sitten huomenna – ellei sitten postissa ehdi tulla se kirja koiran kouluttamisesta, koska silloin voi mennä kyllä koko ilta sen parissa.

 

Ei lisää tietoa, vaan lisää toimintaa

Nämä ongelmat tulevat esiin silloin, kun tieto ei olekaan enää keino jolla päästä eteenpäin treeneissä. Niistä tulee joko kertakäyttötavaraa jonka käyttöä ei oikeasti vaivauduta opettelemaan, jolloin siitä tulee turha. Tai sitten se lakkaa olemasta työkalu, ja se tieto itsessään saa itseisarvon jota se ei ansaitse.

Tieto ilman käytäntöä on ajan hukkaa. Koirankoulutus ei toteudu teoriassa.

Se tieto, tai se työkalu, ei kuitenkaan ole aina sellainen jota pääset käyttämään juuri heti kun sen saat. Joskus menee aikaa ennen kuin se työkalu päätyy käyttöön sieltä hyllyltään. Minulla on yksi ohje, jonka olen saanut viisi vuotta sitten ja jota olen kantanut mukanani odottamassa oikeaa hetkeä – tiedän että juuri se tiedon palanen tulee todennäköisesti olemaan erittäin hyvä ja tarpeellinen juuri tietyssä lajissa, tietyssä koulutuksen vaiheessa ja tietynlaisen koiran kanssa. Alamme lähestyä sitä oikeaa hetkeä – voi olla että ensi vuoden puolella tämä huolella vaalittu ja muistiin säilötty ohje päätyy vihdoin testiin ja nähdään, tuottaako se sen mitä pitäisi vai ei.

Tietoa täytyy etsiä ja sitä täytyy vaalia. Me tarvitaan työkaluja jotta pystytään viemään treenejä eteenpäin. Mutta siinä tiedon etsimisessä piilee se vaara, että emme tunnista sitä tietoa kun se tulee vastaan sen kaiken muun informaatioähkyn seassa, vaan jäämme etsimään vielä lisää ja vielä lisää tietoa, etsien sitä tiedon palasta joka kimaltaa kauniimmin ja sopii parhaiten koiriemme silmien väriin. Helposti meinataan jäädä etsimään tietoa tavoitteiden asettamisesta niin pitkäksi aikaa, ettei ehditäkään sitten asettaa niitä tavoitteita. Ei tunnisteta, että se mitä tarvitaan ei ole lisää tietoa, vaan lisää toimintaa.

Mikäli pääsit tämän blogitekstin loppuun asti ja nyt harkitset lukevasi jotain muuta, sulla saattaa olla ongelma. Painu treenaamaan siitä, hus!

Elli Kinnunen

Haukkuvaaran blogia kirjoittaa kouluttajamme Elli Kinnunen. Ellillä on kokemusta useista eri lajeista, hän on Nose Work tuomari ja hän toimii menestyksellisesti myös ongelmakoirien koulutuksen parissa.

Blogista löydät vinkit niin koiraperheen arkeen kuin totisempaankin harrastamiseen.

Koirakeskus Haukkuvaara

Valmetintie 11
40420 Jyskä

Postitusosoite

Koirakeskus Haukkuvaara oy
Niinilahdentie 68
44190 Parantala

Share This