ELLIN BLOGI

Liikuta sitä pentua, oikeesti!

Törmäsinpä taas netin syövereissä yhteen kestovitutuksen aiheuttajaan, eli ohjeistukseen siitä kuinka pentua ei missään nimessä tule liikuttaa, kun se katsos menee rikki.

Usein tällaiset ohjeistukset tulevat myös jonkun aikarajoitteen kera: ”Puolivuotiaalle koiralle vain 30 minuutin lenkki enintään!”. Tätä toitottavat edelleen myös monet kasvattajat, ihan kirkkain silmin.

Olen muutamaan käyttökoiraan törmännyt joilla näistä ohjenuorista on pidetty kiinni, ja voi luoja sentään mitä se oli saanut aikaiseksi koiran psyykelle. Nämä koirat olivat sekaisin kuin seinäkellot, ja omistajilla – yllättäen! – hermot täysin riekaleina.

Artikkelin kuvituksessa seikkailee labukkapoika Simo elämänsä ensimmäisenä kesänä.

Sanotaanpas tämä nyt ihan kertaalleen selvällä suomenkielellä: pentu EI mene rikki liikuttamisesta! Tehkää mulle palvelus ja jos joku väittää muuta niin ihan pikkuisen vaan jos vaikka tukistaisit, tai ihan kevyesti voisit nilkkaan potkaista sitä ihmistä. Voit sanoa että Elli käski, otan täyden vastuun. Koen että toimenpide on täysin aiheellinen, niiden koirien puolesta joiden ensimmäinen elinvuosi on ollut sulaa hulluutta pelkästään siksi ettei se koira ole saanut elää.

Otetaanpa tähän väliin pieni hepuli…

 

Koira elää liikkumalla. Ihmiset voivat olla onnellisia vuosikausia neljän seinän sisällä kun sudokuja vaan riittää ja wifi toimii. Koiran eläminen on liikkumista ja koiran kokemusmaailma on kehon kautta kokemista. Jo pienenä pentuna.  Etenkin pienenä pentuna.

Yksi iso kysymysmerkki mikä minulle aina nousee kun kuulen tästä pentujen liikunnan määrän rajoittamisesta on että miten se pentu sitten pidetään liikkumattomana? Koska en tiedä teidän pennuista mutta minun pentuni ainakin ovat aina liikkuneet tismalleen niin paljon kun ne ovat halunneet, riippumatta siitä mitä minä olisin halunnut. Häkkiinkö se pitäisi laittaa? Lepositeisiin? Rauhoittavalle lääkitykselle?

Jos nyt rajataan nämä edelliset vaihtoehdot pois valikoimista, voidaan todeta että meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko se pentu hilluu sisällä todennäköisesti samalla liukastellen liukkailla laminaateilla (koska matothan usein kerätään pois ettei vaan tulisi pissavahinkoja, tästäkin voisin sanoa sanasen mutta jätettäköön toiseen kertaan), tai sitten se pentu viedään lenkille. Arvannette mitä suosittelen?

Yksi iso kysymysmerkki mikä minulle aina nousee kun kuulen tästä pentujen liikunnan määrän rajoittamisesta on että miten se pentu sitten pidetään liikkumattomana?

 

Häkkiinkö se pitäisi laittaa? Lepositeisiin? Rauhoittavalle lääkitykselle?

On ihan täysin totta ettei pennun kroppa ole lähellekään kehittynyt kestämään sitä mitä aikuisen koiran kroppa kestää ja se on hauraampi ja kehittymättömämpi. Mutta ei sitä järjen kanssa liikuttamalla rikki saa. Jos se pentu menee siitä rikki että se kävellä töpsöttää menemään metsässä mättähillä, se olisi mennyt rikki joka tapauksessa. Sen sijaan vaihtelevilla tukevilla pohjilla monipuolisesti ja omaehtoisesti liikkuva pentu kehittää itselleen nopeammin hyvän koordinaation ja lihaksiston joka suojaa sitä niiltä kömmellyksiltä ja kolhuilta joilta kukaan pentu ei välty vaikka miten kuplamuoviin pistäisi.

Mitään aikarajaa ei ole tarpeen laittaa pennun lenkitykselle, kun se liikunta tehdään fiksusti. Pentu voi olla pihalla vaikka koko päivän, kun se liikuttaminen tehdään tolkun kanssa. Aikarajojen sijaan suosisin muutamia muita rajoitteita pennun (ja isossa osassa myös aikuisen koiran) liikuttamisen osalta.

  • Ei liukkaita alustoja kovassa vauhdissa
  • Vältetään liian korkealta laskeutumisia ja loikkimisia (ts. nosta pentu isolta kiveltä alas jos se sellaiselle kiipeää ja näyttää siltä että seuraava ajatus on ”kohti ääretöntä ja sen yli”)
  • Ei pitkiä patikointeja asfalttialustalla hihnassa
  • Ei törmäilyjä tai törttöilyjä isompien koirien kanssa. Kenelläkään koiralla ei ole lupaa käyttää toista koiraa törmäilyautomeiningillä keilaamiseen, ja tämä tehdään alusta asti keskenään leikkiville koirille selväksi. Etenkin jos kokoeroa on yhtään niin että pentu jää alakynteen, pistetään kaikki hullurallit jäähylle saman tien.

Kuulen jo melkein seuraavan kysymyksen: mutta Elli, unohdit listalta sen, että pitää tarkkailla pennun jaksamista ja katsoa että se ei väsy liikaa!

Juu en unohtanut. Pentu ei mene rikki myöskään väsymyksestä. Jos se kakarakoira jonain päivänä kellistyy mättäälle päiväunille siksi että se metsäsamoilu vei patterit, se on kuulkaa tuuletuksen paikka silloin! Saatat saada jopa tunnin tai hyvällä tuurilla kaksi rauhaa siltä pennulta ennen kuin se taas on ladannut itsensä täyteen latinkiin ja roikkuu taas nilkassa kiinni. Hyvällä tuurilla se pentu jopa oppii että ulkoilua saa riittämiin ja sitä koko aikaa ei tarvitse juosta kuin naula päässä, vaan voi mennä sellaiseen rentoon samoilumoodiin.

 

Ulkona liikkuminen rikastuttaa koiran kokemusmaailmaa ja riittävä itsensä toteuttamisen tunne auttaa koiraa kasvamaan tasapainoiseksi, onnelliseksi koiraksi. Koiran kuin koiran saa rikki tekemällä typeryyksiä, mutta pennun liikuttaminen turvallisesti ei ole ydinfysiikkaa.

Elli Kinnunen

Haukkuvaaran blogia kirjoittaa kouluttajamme Elli Kinnunen. Ellillä on kokemusta useista eri lajeista, hän on Nose Work tuomari ja hän toimii menestyksellisesti myös ongelmakoirien koulutuksen parissa.

Blogista löydät vinkit niin koiraperheen arkeen kuin totisempaankin harrastamiseen.

Koirakeskus Haukkuvaara

Valmetintie 11
40420 Jyskä

Postitusosoite

Koirakeskus Haukkuvaara oy
Niinilahdentie 68
44190 Parantala

Share This